![]() |
Olen ollut ymmärtävinäni, että ammattiliitojen perimmäisiä tehtäviä on ollut
jäsenien työ- ja palkkaolojen parantaminen. Joskus on kovin vaikea kuvitella,
miten ay-liikkeen poliittisille puolueille maksamat puoluetuet, ay-johtajien
korkeat palkat, ay-liittojen suuri omaisuus, yksittäisen yhdistyksen Ikean,
Levin ja Rukan matkat tai kesäteatterit palvelevat edellä mainittua
perustehtävää - eivätkä ne suoraan palvelekaan. Niin kauan kuin ay-liittojen
jäsenet eivät tiedä tai eivät välitä tietää ketkä ovat heidän luottamusmiehensä
tai työsuojeluvaltuutettunsa, eivät osallistu oman liittonsa tai yhdistyksensä
toimintaan, nykyisen kaltainen ay-toiminnaksi nimitetty puuhastelu saa yhä
ironisempia ulottuvuuksia. Ay-liitot ja niiden jäsenyhdistykset järjestävät
lähes kaikkea toimintaa vain siksi, että niiden jäsenet halutaan mukaan
yhteiseen kollektiiviseen toimintaan. Kyse on ryhmähengen ylläpitämisestä, jonka
ajatellaan konkretisoituvan työtaistelussa yhteisrintamaksi yhteisen päämäärän
saavuttamiseksi. Suuren ay-liittojen omaisuuden ajatellaan palvelevan
lakkokassaa, pelotetta työnantajille. Ennen vanhaan yhteisiä päämääriä olivat
palkka, TVR, Heko tai luottamusmiehen asema - mitä ne ovat
tänään?
Vastaan itselleni: OSEA:n johtokunta on kuluvana vuonna 2009
saanut ylivoimaisesti eniten yhteydenottoja kesäteatterilippujen riittävyydestä,
kevätkokouksessa jaettujen elokuvalippujen määrästä ja kokoustarjoilusta, Levin
matkan hotellijärjestelyistä jne.. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet
irtisanomisista ja lomautuksista huolimatta yhdistyksen ja liittojen järjestämät
edunvalvontatapahtumat ja -koulutukset, toiminnan kehittämisiltamat sekä
työehtosopimusinfot. Vaikuttaa siltä, että yhteistä asiaa ei enää ole. Ehkäpä
ajatellaan, että kun maksan jäsenmaksun, se riittää. No, sehän ei riitä
ollenkaan!
Yhdistys, koskee myös ammattiyhdistystä, on sama kuin sen
jäsenet. Se on kuin shakin pelaamista: hyvään peliin tarvitaan kaikki nappulat.
Kun jäsenet passiivisuudellaan ovat luovuttaneet vallan jonnekin, on kiihkeimpiä
aikoja odotellessa päätetty pienen piirin sisällä järjestellä ajan kulua,
hömppätapahtumia, niitä haluaville. Suuri passiivinen enemmistö on hiljaa, pysyy
poissa kaikista ay-kokouksista (koska voi esim. "tulla nakitetuksi" kokouksen
sihteeriksi), ja äänestää viime kädessä jaloillaan eroamalla ay-liitoista koska
"ei ne tee siellä mitään mikä koskettaisi minua". Viime vuosina kokouksissa
käyviä ovat koskettaneet erilaiset matkat ja teatteriesitykset. Ne eivät
kuitenkaan ole suuren enemmistön juttuja, sillä tapahtumiin on osallistunut vain
kourallinen yhdistyksen lähes tuhannesta jäsenestä. Sama koskee luottamusmiehiä,
jotka loistivat merkittävällä osalla poissaolollaan Rokualla järjestetystä
suunnittelupäivästä. Kun eksaktia tietoa siitä, mikä kiinnostaisi suurta
enemmistöä, ei ole, on "paremman puutteessa" ideoitu tämän jäsentiedotteen
kaltaista toimintaa ajatuksena mahdollisimman useaa koskettavat tapahtumat.
Toivottavasti onnistumme tällä kertaa aikaisempaa paremmin.
Oulussa, lokakuun 21. päivänä vuonna 2009
Janne Kärki
puheenjohtaja 2006-2009